Meri sormenpäissäni

Menen sisään pilkkopimeään huoneeseen sokeainkepin kanssa. Yritän liikutella sitä siten kuin olen nähnyt sokeiden liikuttelevan, puolelta toiselle. Keppi kolahtaa soinnikkaasti ensin johonkin puiseen, sitten kilahtaen metalliseen. Haparoin kädelläni eteeni: käteni osuu puiseen tuolin selkämykseen. Oletan että seuraavaksi on pöytä, niin kuin onkin, posliiniastioineen (jotka on liimattu pöytään kiinni). Tosin käteni olisi ensin lupsahtanut kuumaan keittoon, jossa lautasella olisi ollut keittoa. Jatkan eteenpäin. Jännää! Haparoin nyt myös ylhäällä käteni kanssa samalla kun kokeilen kepillä lattiatasoa: pelkään että pääni osuu seuraavaksi johonkin kaapinreunaan. Vastassa on seinä, eikun siinä onkin jokin kaapintapainen. Liu’utan kättäni puista karmia pitkin. Sen yläpuolella on kangasta. Aa, tämä onkin taulu. Liu’utan kättäni koko kehyksen matkalta, jolloin taulun koko selviää minulle. Sitten uteliasuuteni onkin taulun osalta tyydytetty: olen unohtanut ajatuksen että taulu voisi esittää jotain, en huomaa aprikoida mikä kuva siinä olisi. Ehkei siinä ole mitään kun kaikki on pimeää? (Vähän hassu ajatus.) Jatkan uteliaana huoneen tutkimista. Esineitä on helppo arvata kosketuksista: nuottiteline, verhot, tuoli… Huone on nopeasti käyty läpi, ja yritän suunnistaa oven suuntaan josta tulin. Tiedän etten ole erityisen hyvä suunnissa, mutta tällä kertaa ainakin osun oikeaan.

Tampereella sijaitsevan Työväenmuseon Werstaan näyttelyssä Ihan EpäNormaalia kerrotaan vammaisten kohtelun historiasta ja vammaispolitiikan vaiheista –  myös kattava nettiversio löytyy, täältä. Näyttely on moniaistinen ja näyttelyesineitä voi kuulostella, tunnustella ja katsella. Lisäksi voi kokeilla pyörätuolilla kulkemista ja eläytyä sokeiden maailmaan pimeässä huoneessa.

Kokeilu pimeässä huoneessa oli jännä: miten sinne olikin saatu niin pilkkopimeää! Siellä oli turvallista tutkia maailmaa, koska saatoin luottaa siihen että näyttelynjärjestäjät olivat tehneet huoneen turvalliseksi. Mutta miten ihmeessä uskaltaisin liikkua oikeassa maailmassa vastaavalla tavalla? Kepillä saa tietoa lattiatasosta, mutta miten suojata päätään ettei löisi sitä mihinkään roikkuvaan ylhäällä olevaan?

Varhainen muisto lapsuudesta: olen kolmi-nelivuotias. On tavallinen harmaa arkipäivä ja matkustan äitini kanssa bussilla. Bussimatka vähän jännittää minua ja tarkkailen ihmisiä, jotka vaikuttavalta ankeilta ja nuutuneilta. Nousemme bussista pois: bussipysäkillä on partainen mies pyörätuolissa, en ole ennen nähnyt sellaista. Ihmiset kääntävät katseitaan pois pyörätuolimiehestä. Katselen ympärilläni olevia aikuisia, aistin jonkinlaista vihamielisyyttä, ja niinpä välittömästi siirrän katseeni aikuisten kasvoista takaisin pyörätuolimieheen ja näytän hänelle rumasti kieltäni. Äitini toruu minua välittömästi ja olen hämmästynyt, ei äitinikään vaikuttanut mitenkään ilahtuneelta pyörätuolimiehen olemassaolosta.

Näyttelyn videomateriaalissa pyörätuolilla liikkuva vammaisaktivisti Kalle Könkkölä haastattelee kahta vammaista poikaa, toinen on kuudennella luokalla ja pyörätuolissa, toinen yläasteella ja käyttää rollaattoria liikkumisen apuvälineenä. Molemmilla on henkilökohtaiset avustajat koulupäivän mittaan. He käyvät tavallista koulua erityisoppilaina normaalissa yleisopetuksessa. Yläasteikäinen poika kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että hänellä on henkilökohtainen avustaja koulupäivän ajan – hän voisi pärjätä ilmankin ja pyytää koulukavereitaan auttamaan, mutta on kiva että koulukavereita ei tarvitse koko ajan vaivata avunpyynnöillä.  Könkkölä kysyy kuudesluokkalaiselta pojalta haluaako hän mieluummin olla yleisopetuksessa vai (vammaisten) erityiskoulussa. Poika vastaa ettei missään nimessä halua erityiskouluun. Häntä ilmeisesti vähän hirvitti pääseekö hän vai ei yleisopetukseen kun hän haki siihen, omien sanojensa mukaan jännitti vaikka älliä riitti. Vaikuttaa siltä, että hän haluaa tulla kohdelluksi tasaveroisena lapsena muiden lasten joukossa.

Näyttelyn muussa materiaalissa esitetään, että esimerkiksi kuuroille erityiskoulut ovat yleisopetusta parempi vaihtoehto viittomakielen vuoksi.  Vammaisille on tarjottu opetusta erityiskouluissa, jotka ovat olleet sisäoppilaitostyyppisiä – välimatkat kotiin ja kouluun ovat olleet pitkiä. Koulutovereista onkin tullut läheisiä toisilleen, mikä on luonut pohjaa keskinäiselle verkostoitumiselle ja vammaispolitiikan tekemiselle.

Suomessa koululaitos on tarkoitettu kaikille mutta vallalla on kaksoisjärjestelmä: yleisopetus ja erityisopetus ovat omina erillisinä järjestelminään. 1960-luvulta lähtien muodostunut kouluintegraation idea on, että yleisopetus ja erityisopetus olisivat rinnakkain (esimerkiksi samassa koulurakennuksessa ja erityisopetukseen siirretty oppilas voisi palata takaisin yleisopetukseen). 1980-luvulta alkunsa saanut inkluusioajattelu menee pidemmälle: kaikki oppilaat osallistuisivat oppilaan mukaan joustavaan ja oppilasta tukevaan opetukseen, olennaista olisi kunkin oppilaan aito osallisuus kouluyhteisössä.

Tällä hetkellä Suomessa ei toteudu kumpikaan ajatusmalli. Valtaosa vammaisista lapsista on vammaisten lasten erityiskouluissa (3/4 erityisoppilaiksi luokitelluista on yleisopetuksesta erotetussa erityisopetuksessa). Tämä tarkoittaa myös sitä, että vammaisiksi luokitellut ja vammattomiksi luokitellut lapset eivät myöskään kohtaa eivätkä tutustu toisiinsa. Eivät ystävysty eivätkä luo solidaarisuuden siteitä. Eivätkä omaksu ajatusta kaikkien täysivaltaisesta osallistumisesta yhteiskuntaan.

Sivelen näyttelyssä sokeiden opetukseen tarkoitettua karttaa: meri-alueilla sormenpäissä tuntuu kuin olisi pieniä aaltoja, vuoret ovat selkeästi koholla olevia harjanteita ja vuorijonoja – en ollut aiemmin tajunnutkaan, että Pyreneitten niemimaalla vuorijonot menevät näin…! Mitäpä jos olisin saanut opiskella maantietoa myös tällä tavalla…

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s