Sosiaaliset tilat

Nuorten filosofiatapahtumassa 14.1.2012 Katja Raunio johdatteli filosofisessa teehetkessä teemaan sosiaaliset tilat. Teehetken aluksi katsoimme pätkän Examined life –dokumenttia, jossa Judith Butler keskustelee Sunaura Taylorin kanssa.

Videoklipissä Sunaura Taylor kertoo että fyysinen pääsy paikkoihin on myös sosiaalista pääsyä, joka puolestaan on hyväksytyksi tulemista. Sunaura Taylor jatkaa, että vammaisuus (disability) on vammaisten kohtaamaa sosiaalista repressiota, siis yhteisön aiheuttamaa kyvyttömyyden tuottamista. – Kaikkihan me kuitenkin olemme toisistamme riippuvaisia.

Katja Raunio selventää tilan sosiaalisen rakentumisen käsitettä:  tila ohjaa jollakin tietyllä tapaa tilan käyttäjiä ja käyttäjät voivat myös muuttaa tilaa. Toimivana ja esteettömänä tilana pidetään sellaista, jossa voi toimia toisista riippumatta, apua tarvitsematta. Mutta onko tavoitteena sitten se, ettei tarvitse turvautua toisen ihmisten apuun? Minkälainen sosiaalisen tila muodostuisi siitä, jos avuntarve olisi ilmeistä? Auttamisesta muodostuisi minun ja sinun yhteistä olemista.

Kaupunkitilassa on aina paljon tuntemattomia ihmisiä, joita kohtaa arkisesti. Minkälaisia voisivat olla huolenpidon sosiaaliset tilat kaupunkitilassa? Mitä on sallittua pyytää toisilta? Miten toiset tajuaisivat auttaa? Tai miten lähelle voi päästää tuntemattoman?

Erilaiset sovitut, leikkisät tavat voivat päästää ihmisiä lähelle toisiaan ja tekemään yhdessä jotain. Joukko entuudestaan tuntemattomia ihmisiä harjoitteli etukäteen ja toteutti Bollywood-henkisen flash mobin Kampin kauppakeskuksessa keskiviikkona 11.1.2012. Huviksi ja iloksi tehty ilmeisen epäpoliittinen flash mob muutti Kauppakeskuksen hyörinän ja ihmisjoukon totunnaisen virtauksen (eli kinesteettiset kentät) toiseksi tilaksi.

Kauppakeskuksen lämpimässä ei pahemmin näy romanikerjäläisiä. En epäile, etteikö heitä häädettäisi sieltä saman tien pois jos kerjäisivät sisällä. Suora avunpyyntö ei näytä sopivan kauppakeskustyyppiseen kaupunkitilaamme, vaan apua toimeentuloon ja köyhyyteen, on haettava näkymättömästi, byrokratian avulla.

Tosiseikkana on myönnettävä, että meillä kaikilla on ainutlaatuiset ruumiimme ja ruumiillisuutemme. Mille ruumiille annetaan tilaa tulla ilmaistuksi tai näkyväksi? Examined life -videoklipissä Butler väittää  että idea kykenevästä, itseriittoisesta ruumiista ”normaalina” on väärä, valheellinen. Lisää teoreettisempaa blogipohdintaa vammaisidentiteetistä ja kykenevästä ruumiista löytyy täältä.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s