Hikeä ja hajuja – muistiinpanoja 13.7. kokoontumisesta

Heinäkuussa feministisen kollektiivin tapaamisessa oli aiheena sauna ja ruumiillisuus. Idean aiheeseen saimme tästä keskustelusta Kummakerhon foorumilla. Puhuimme omista kokemuksistamme liittyen saunakulttuuriin ja alastomuuteen, ja niihin liittyvästä sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kysymyksistä.

Tyypillisesti saunavuorot tai saunatilat on jaoteltu binaarisen sukupuolijaon mukaisesti: naisten sauna, miesten sauna, sekasauna (joka voidaan mieltää monella tapaa – miesten ja naisten yhteiseksi tai myös muiden sukupuolten yhteiseksi).

Sauna ei sinällään tunnu seksuaaliselta paikalta, vaan puhdistautumisen paikalta, jossa kaikilla on oikeus olla, peseytyä ja saunoa tasavertaisena toisten kanssa, sellaisena kuin on – sauna on yhteinen tila samalla tavoin kuin ruokapöytä, jossa jokaisella on oikeus ruoka-annokseensa. Se on kuitenkin vahvasti sukupuolittunut tila. Saunaan ja sukupuoleen ja alastomuuteen liittyy paljon ongelmallisia kysymyksiä: Uimahallit ja yleiset saunat sulkevat ulkopuolelleen kaikki muut sukupuolet paitsi (biologiset) naiset ja miehet. Erilaisissa tilaisuuksissa saunomiseen liittyy esimerkiksi ryhmäpainetta: Jos en halua saunoa alasti, kehtaanko olla uimapuvussa kun kaikki muut ovat ilkosillaan? Entä jos olen ainoa alasti saunova? Tai uskallanko sanoa, jos haluaisinkin saunoa yksin, enkä miesten, naisten tai sekasaunassa?

Saunan tiloista pukuhuone saattaakin yllättäen tuntua hankalammalta paikalta kuin itse löylyhuone. Riisuutuminen, eli itsensä paljastaminen, saattaa tuntua yksityisemmältä kuin itse saunominen. Mitenhän on peseytymisen laita? Onko siitäkin samanlaisia kokemuksia?

Sosiaaliset normit alastomuuteen liittyen ovat usein tiukassa: Kun ollaan koko porukalla alasti saunassa, miksi saunasta uintia varten pitäisi pukea uima-asu, kun saunaranta on erämaajärvellä? Miksi miesruumiin alastomuus on suotavampaa kuin naisen?

Naiskehon yliseksualisoituminen on yksi näkökulma saunakulttuuriin ja laajemmin ruumiiseen ja alastomuuteen liittyviin kysymyksiin. Tähän liittyen keskustelussa sivuttiin Harhautuneita ajatuksia -blogin tuoretta kirjoitusta Paita pois! Rajatonta rusketusta Prideilla!, joka käsittelee kaikkien oikeutta yläosattomuuteen:

”Keskustelu tasa-arvoisesta oikeudesta kulkea yläosattomissa avaa näkökulman moneen seksuaalimoraaliin ja sukupuolijärjestelmään liittyvään kysymykseen. Se paljastaa, että julkisessa tilassa vallitsee vieläkin oletus kahdesta luonnollisesta sukupuolesta ja että sukupuolilla on julkisessa tilassa eri säännöt ja koodit siitä, miten tilassa kuuluu olla ja mitä on sopivaa tehdä. Julkisessa tilassa eri tavalla sukupuolittuneet ruumiit saavat erilaisia merkityksiä. Kysymys on siitä, keneen katse kohdistuu ja kuka on katsoja. Miksi naisen ruumis näyttäytyy eri tavalla seksuaalisena kuin miehen ruumis? Mikä tekee naisen rinnoista niin vaaralliset, että niiden paljastaminen järkyttäisi yleistä järjestystä?

Aina tasaisin väliajoin nousee esimerkiksi moraalinen paniikki siitä, kuinka tyttöjen pukeutuminen on liian aikuismaista, seksuaalista ja viettelevää. Miehen ruumis taas nähdään toiminnan kautta, eikä katsottavana olemisen määrittämänä. Sen takia mies voi ottaa paidan pois ilman, että miehen ruumis nähtäisiin ensisijaisesti seksuaalisesti latautuneena katseen objektina.”  (Harhautuksia 4.7.2010)

Uimarannat ovat paikkoja, jossa yläosattomuus tai -osallisuus ovat vahvasti läsnä. Suomessa naisten on uimarannallakin suotavaa käyttää yläosaa – sen sijaan esimerkiksi Ranskassa on aivan tavallista, että suurin osa naisista on tissit paljaana. Ruotsissa Malmö on sallinut uimahalleissaan naisille yläosattomuuden, mutta tätä lupaa ei kuitenkaan vielä paljoa ole hyödynnetty. Kuitenkin tila määrittää suuresti sopivaisuusnormeja – tuskin Nizzassakaan kadulla kulkeva yläosaton nainen jää vaille paheksuntaa, vaikka katu ja uimaranta ovat yhtä lailla julkisia paikkoja? Uimarannalla miesten taas kuuluukin aina olla yläosattomissa – miehelle, joka haluaa peittää rintansa, ei ole tarjolla vaihtoehtoja.

Uimapuvuissa kulminoituu se, kuinka tiettyjen ruumiinosien peittäminen on puhtaasti symbolista: Naisten bikinimuoti kertoo, että riittää, kun peitettynä on nännit, häpykarvoitus, ja alapään aukot. Hieman peittävämmätkin uimapuvut kuitenkin paljastavat kehon muodot mitään säästelemättä. Uimapukujen ihonmyötäisyys ja virtaviivaisuus on tietenkin käytännöllistä vedessä liikkumisen kannalta, mutta miksi sitten niin monet miehet käyttävät löysiä sortseja, jotka usein ovat vedessä telmimisen kannalta varsin epäkäytännöllisiä? Mikseivät naiset käytä enemmän sortseja uimahousuina?

Naiskehon kontrolliin kuuluu siis se, että julkisessa tilassa pitää peittää tiettyjä alueita, jotka vaihtelevat kulttuurista tai muista normeista riippuen. Pikkuisten bikinien yli ei saa tursua karvaakaan – karvat ovat soveliaita vain tietyissä paikoissa. Karvaisuus kuuluu miehelle. Mutta mikä asia on ylipäänsä siinä, että jotain pitää peittää? Yksi vastaus liittyy varmasti patriarkaaliseen omistamiseen: mies omistaa naisen, ja (omistusasteesta riippuen?) pitää peittää tiettyjä yksityisen (seksuaalisen) alueelle kuuluvia kehonosia enemmän tai vähemmän. Liittyykö peittämiseen myös halu? Pitääkö olla tabuja? Juuri alastomuuden vuoksi sauna ei tunnu seksuaaliselta tilalta, mutta sen sijaan esimerkiksi uimapuvulla tai alusvaatteilla peittäminen ja riisuutuminen ovat leimallisemmin seksuaalisia – stripparikin poistuu lavalta saavutettuaan alastomuuden.

Naiskehon typistäminen (omistettavaksi, käytettäväksi, katsottavaksi) tavaraksi näkyy kontrollin muodoissa: Tämän esineen tulee olla karvaton, kiinteä, sileä ja eheäpintainen, lähes aukoton ja vailla mitään ruumiin toimintoja ja eritteitä. Se ei ole epämääräinen tai rosoinen. Kaikki ruumiilliseen elämään viittaava tulee peittää tai poistaa. Esimerkiksi nännien aiheuttamat kohoumat tulee peittää erityisillä ”t-paita-rintaliiveillä” tai jopa erillisillä nännin peittävillä tarralapuilla (tosin viimeaikoina naisille on myös kaupattu rintaliivien alle laitettavia tekonänni-lappuja, joiden avulla voi peittää omansa ja saada tilalle standardimittaiset nännit). Ihon tulee olla kuulas, mahdollisimman yksivärinen ja sileä, kainalot eivät saa hikoilla (enää ei riitä hajun poistava deodorantti, vaan pitää olla antiperspirantti, joka estää hikoilun). – Esimerkiksi piereskely, röyhtäily, hikoilu ja kaikenlainen rosoisuus suodaan ehkä miehille herkemmin kuin naisille.

Naiskehossa pään alue on kuitenkin poikkeus, jossa nämä ”primitiiviset” ominaisuudet ovat sallittuja: Naisella saa olla hiukset (kampauksella), kulmakarvat (muotoiltuna selvärajaisiksi), suu (henkäilee, muttei röyhtäile), huulet (saavat olla kosteat), silmät ripsineen (ripsivärillä korostettuna), nenä (ei räkäinen) ja korvat (koruineen). Ne ovat symbolisia korvikkeita peitetyille alueille – tietyissä rajoissa, kauniiksi koristeltuina näitä alueita oikein korostetaan supertuuheuttavilla maskaroilla, tupeerauksilla ja runsauttavilla hiustenhoitotuotteilla, täyteläistävillä huulipunilla ja niin edelleen… Huomionarvoinen seikka on, että esimerkiksi barbie-nukella juuri hiukset, silmät ja suu ovat yksityiskohtaisesti korostettuja, mutta nuken rinnat ja alapää on muotoiltu ilman yksityiskohtia, kuten nännejä.

Mitä muita ilmiöitä (nais)ruumiin yliseksualisoitumiseen liittyy? Miten miesruumista kontrolloidaan? Miten ruumiiseen liittyviä normeja voisi rikkoa, vapautua kontrolleista ja niihin liittyvästä ahdistuksesta?

***

Seuraavalla kerralla 3.8. feministisessä kollektiivissa suunnitellaan valokuvausprojektia, jossa sovelletaan voimauttavan valokuvan menetelmää (ks. lisää täältä).

Keskustelussa nousi myös idea yhdestä tulevasta keskustelunaiheesta: F65-tautiluokasta, joka luokittelee ”sukupuolisiksi kohdehäiriöiksi” mm. fetisismin. Ks. lisää aiheesta esim.: www.icd-10.fi (hakukenttään: F65) ja Pro-tukipisteen sivut. – Tästä siis luvassa keskustelua jossain vaiheessa, seuraa ilmoittelua…

Mainokset
Kategoria(t): muistio. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Hikeä ja hajuja – muistiinpanoja 13.7. kokoontumisesta

  1. Paluuviite: Tukahdutetut toiveet | Vallankumouksen hedelmiä

  2. Mun mielestä karvat tietyissä paikoissa on inhottavia sukupuolesta riippumatta. Ja melko epähygieenisiäkin.

  3. Suvi sanoo:

    Hei, olisi kiinnostavaa tietää, missä paikoissa karvat ovat mielestäsi inhottavia sukupuolesta riippumatta. Hygieenisyys kai riippuu muistakin asioista kuin karvoista tietyissä paikoissa – kuinka usein pesee ja kampaa esim. partansa jne.

    Tässä artikkelissa on muuten mielenkiintoinen näkemys siitä, kuinka karvaisuuden kontrollilla on yhteys kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän ja maskuliinisen hegemonian ylläpitämiseen.

    ”Ehkä karvainen nainen uhkaisi liiaksi tiukkaa kaksijakoista sukupuolijärjestelmää.” (Itsensä keritsijät, Yliopistolehti 12/2008)

    Miten niin ehkä…?

  4. Suvi sanoo:

    Aijuu, tässä vielä karvoihin liittyen juttua:
    Tutkittua – karvat ja sheivaus, Linda Lappalainen, yle.fi.
    Kel karvaa on, se karvat kätkeköön, Ilona Manninen, yle.fi.

  5. Paluuviite: Feministinen kollektiivi – Opiskelijatoiminta.net

  6. Antti sanoo:

    Kiitoksia blogimerkikinnästä (joka on päiväyksestä päätellen jo ikivanha näin kommentin näkökulmasta).

    Ajatus muiden kuin biologisten sukupuolten huomioimisesta esimerkiksi yleisissä saunoissa on toki avara, mutta kuulostaa käytännössä aika mahdottomalta. Vaikka varmasti löytyy miehiä, jotka ujostelevat vartaloaan naisten seurassa, varsinainen ongelma löytynee päinvastaisesta asetelmasta; mikäli mieheksi syntyneillä mutta sukupuolestaan sittemmin epävarmoilla tai naiseksi itsensä kokevilla olisi mahdollisuus valita naisten saunapuoli, sen valitsisi myös moni muu (mies), joiden motiivina saattaisi olla yleisen tirkistelyn lisäksi esimerkiksi alaikäisten tyttöjen katselu. On toki lapsellista pelata pedofiilikortilla (pun intended), mutta saunapuolten avaaminen muille kuin biologisille sukupuolille toisi satavarmasti ongelman siitä, ketkä hyväksytään naisten puolelle ja ketkä ovat tirkistelijöitä. Tietysti kulttuuri voi avautua joskus siinäkin suhteessa, paljonko naiset (ja miksei miehetkin) jaksavat välittää siitä, jos joku tarkkailee heidän vartaloaan, kiihottumistarkoituksessa tai ei. Tämä muutos vaatisi kuitenkin varsin paljon muita muutoksia ja aikaa tapahtuakseen.

    Naiskeho on epäilemättä kontrolloidumpi kuin miehen, mutta uimapukukysymyksessä ero vaikuttaa pienehköltä; itse en ainakaan koe, että mieheltä hyväksytään peniksen esillä heilumista julkisissa tiloissa – ainakaan enempää kuin naiselta alastomuutta. Naisella erona on – kuten blogissakin todetaan – lähinnä nännien peittäminen, joka ei ole mielestäni erityisen suuri pukeutumislisä. Häpykarvat ovat naisten alaosamuodin takia enemmän heidän kuin miesten ongelma, mutta jotenkin intuitiivisesti ajattelisin, ettei karvaisuuden positiivisuus koskisi miehilläkään punteista tai uimahousujen yläosasta pursuavia karvoja. Tilanteissa, joissa miehet ovat alasti naisten seurassa (esim. sekasaunat), alastomuutta tuntuu harvoin naisiltakaan ainakaan Suomessa kielletyn/sosiaalisesti sanktioidun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s