Havaintoja eräästä ensimmäisestä kartoituksesta

Tilat ja toimet sekoittuvat
Moninaiset työt ja tehtävät sekoittuvat päivän mittaan ajasta ja paikasta riippumatta. Monta kertaa päivän aikana saatan huomata, että olen väärässä paikassa. Paikasta riippumatta saatan tehdä samaan aikaan töitä, opiskella, syödä, facebookata tai kokoustaa. Erilaisia tiloja leimaavat mitä moninaisimmat toiminnot, ja usein on vaikea määritellä, onko tila yksityinen vai julkinen, olenko siellä auktoriteettiasemassa vai alistettuna tai onko toimintani siellä tuottavaa vai uusintavaa. Laukussani kulkevat mukana tarvittavat välineet kohdata erilaiset tilanteet eri paikoissa – olen tarvittaessa valmis mihin vain ja missä vain.

Laukku
Kun on opiskelija ja samaan aikaan freelance-työntekijä, kulkevat työt ja opinnot aamusta iltaan olkalaukussa. Aamulla mietin, mitä päivän aikana pitikään tehdä, pakkaan laukun ja lähden liikkeelle. Päivän aikana suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, joten olen turhaan kantanut mukanani kilokaupalla opiskelupapereita ja läppäriä. Työt ajavat edelle, tunnin homma venyy yli neljätuntiseksi enkä ehdi yliopistolle. Laukun paino tuntuu ruumiissa. Se saa kävelemään raskaammin ja tuntemaan oloni kantojuhdaksi. Iltapäivällä olen kantamusteni kanssa jo niin täynnä tätä päivää, ettei huvita käydä ruokakaupassa. Syön mieluummin jotain näkkäriä, kuin raahaudun laukkuineni ruuhkaiseen S-markettiin.

Bussi
Bussi on kapseli, joka irrottaa kaupunkitilasta ja siirtää toiseen paikkaan. Ikkunoista katselen kaupunkia, mutta en ole siinä. Pysäkeillä ovista pöllähtää tuulahdus kaupunkia. Bussissa ei yleensä tarvitse istua ketään vastapäätä, vaan voi helposti matkustaa kohtaamatta ketään. Metrossa ja paikallisjunassa tilanne on toinen. Bussissa ajattelen, luen tai suunnittelen päivän töitä ja tekemisiä. Otan ajan ja tilan itselleni ja usein toivon, että bussimatka jatkuisi pidempään. Bussimatka on samalla julkinen ja yksityinen. Tämä tila ei kuitenkaan ole kaikille avoin. Olen lunastanut pääsyn tähän tilaan maksullisella matkakortilla, johon minulla on varaa.

Unicafe
Lounaspaikassa syön ja luen, mutta usein myös tapaan ystäviä ja pidän palavereita. Usein syön yksin. Se on hetki, jolloin hengähtää. Lounaspalaveriin ehdin töiden jälkeen etuajassa, joten syön jo ennen kuin muut saapuvat. Lounaspalaveri on samalla yhteisöllinen, tuottava ja uusintava. Paikan luonteeseen kuuluu kuitenkin myös kaupallisuus, joten täällä voitaisiin katsoa pahalla sitä, että tulee pitämään palaveria tai lueskelemaan lehtiä ostamatta lounasta tai edes kahvia.

Katu
Kadulla huomiota kiinnittävät valtavat metrien korkuiset H&M:n bikinimainokset. Niitä on joka puolella, laihat naiset hyppivät videomainostaulusta silmille, hyökkäävät ohikulkijan kimppuun – silmänräpäyksen ajan luulen, että keikistelevä hahmo on elävä ihminen kadun vilinässä ja säpsähdän.

Lasiset näyteikkunat, talojen seinät ja Graniittitalon kiiltäväksi hiottu graniitti esittelevät sivusilmälleni omaa peilikuvaani, joka kävelee miltei koko ajan rinnallani, niin paljon löytyy kiiltäviä pintoja joka puolelta. Kun bussipysäkin mainostaulussa on H&M:n bikinimalli, katsoessani näen itseni tämän naisen kuvassa. Vartaloiden profiilit eivät kohtaa. Mallilla on suu raollaan, minulla suljettu. Kävellessäni kohti näyteikkunaa, näen lasin läpi mallinuken, mutta lasin pinnassa itseni.

Muistot
Kiirehdin seuraavaan palaveriin toiseen lounaspaikkaan. Laukku on hemmetin raskas. Hirveä mekkala Kaisaniemen kadulla. Aina kun kuljen Kaisaniemen puiston ohi, muistan Pelon maantieteen ja ajattelen, pelkäisinköhän jos kulkisin tuolla yöllä yksin? Ylämäki Siltavuoren penkereelle on raskas ja aiemmin tähän taloon sijoittuneiden opintojen aikaiset vitutuksen tunteet tulevat mieleen. Paikkoihin liittyvät muistot ovat läsnä minussa ja herättävät tunteita. Merkityksettömiä paikkoja en kulkiessani edes noteeraa, mutta Kaisaniemenpuisto ja Kasvitieteellinen puutarha… Palaverissa en osaa orientoitua aiheeseen ja tilanteeseen. Katselen valtavan lasiseinän läpi avaraa kaupunkimaisemaa ja annan muiden huolehtia palaverin kulusta.

Tällaiset paikat, kuten kahvilat ja bussit sallivat aktiivisen tai passiivisen olemisen. Siellä voi (maksua vastaan) vain istua ja katsella tai tehdä jotain, lukea, kirjoittaa tai osallistua keskusteluun. Näin ei ole sellaisessa paikassa, jota kutsutaan vaikkapa työpaikaksi tai kaupaksi tai kirjastoksi – niissä on tehtävä jotain asiaan kuuluvaa, muuten vartija tai pomo (tai työtoverit/sisäinen kontrolli) kyllä korjaa tilanteen. Puistonpenkillä tätä ei ihan niin helposti tapahdu, mutta miksei puistoissamme ole myös pöytiä kuten kahviloissakin ja miksi kirjastossa pitää olla niin hiljaista? Missä ovat ne vapauden tilat, joissa voisin kulkea ja viettää aikaani paljon mieluummin kuin näissä? Tai pikemminkin – koska niitä ei ole – miten voisin luoda sellaisia tiloja?

Advertisements
Kategoria(t): kartoitus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Havaintoja eräästä ensimmäisestä kartoituksesta

  1. Heta sanoo:

    Hyvä havainto toi että kaupungin keskustan heijastavat pinnat vetää koko ajan peilaamaan itseään. Ja vielä mainostauluista itsestään! Tehokasta.

    Mikä on peilipintojen funktio? Monesti ne ovat akvaariomaisten tilojen ikkunoita, ja myös tässä (kuten näyteikkunoissa, mainoksissa) yhteydessä tarpeiden luomiseen: ”voisinko minä olla tuolla” voi tulla ulkopuolelta kallista ravintolaa katsovan mieleen.

    Viedäänkö kesällä pöytiä puistoon?

  2. Suvi sanoo:

    Joo, akvaarioita, joita pitää katsella, ja sitten haluta sieltä jotain. (Näyte)ikkuna heijastuksineen tekee selvän eron tilojen välille – ”minä en ole tuolla” – mutta on houkuttelevana aukkona tilojen välillä, katsomista ja katsotuksi tulemista varten. Tällainen ikkuna ei ole sitä varten, että huoneeseen tulisi valoa tai raitista ilmaa.

    Näyteikkunoista tuli mieleen, että eikös joskus Banksyllä ollut esim. tällasia ja tällasia jossain näyteikkunoissa, vai muistanko väärin? (Sittemmin myös museossa…) Kyllä heti jos täällasessa akvaariossa on jotain muuta kuin sitä kivaa ja kaunista, syntyy katkos ja hyvä niin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s