Kuljeskelusta ja psykomaantieteestä

Situationistit
Situationistien tarkoituksena oli auttaa ihmisiä vapautumaan kapitalistisen tuotantojärjestelmän aikaansaamasta leipää ja sirkushuveja -tyyppisestä alennustilasta, joka modernissa maailmassa ilmeni lähinnä television ja muun massamedian valtana. Situaatioiden konstruoiminen tarkoitti kapitalistiselle järjestykselle vaihtoehtoisten tilanteiden ja tilaisuuksien rakentamista. Tavoitteena oli luoda elämää, politiikkaa ja taidetta täysin vapaasti eli opetella ottamaan omaa elämää haltuun pakottavien ja orjuuttavien vapaa-ajan ja työelämän raamien, siis kapitalismin ja valtion antamien situaatioiden ja spektaakkelien sijaan.

  • Situaatio: vaihtoehtoisia tilanteita, jotka edellyttävät ihmisten aktiivista osallistumista. Pelkkä sivusta seuraaminen ei riitä.
  • Spektaakkeli: kuvien välittämä ihmisten keskinäinen yhteiskunnallinen suhde. Sen sijaan, että kohtaisimme suoraan toiset ihmiset, spektaakkelissa kohtaamme suoraan vain kuvat. Ne välittävät suhteitamme toisiin ja ohjaavat toimintaamme, käsityksiämme ihmisistä, elämästä, oikeasta, väärästä, kauneudesta ja rumuudesta. Kuvat hallitsevat ja ohjaavat mielikuvitustamme. Spektaakkeli on ihmisten välisiä suhteita, elävää toimintaa, inhimillistä kommunikaatiota, joka on muuttunut tavaraksi (Spektaakkelin yhteiskunnan esipuhe, Jussi Vähämäki). (Esim. autojen spektaakkeli vaatii kaupunkiin toimivia autotieverkostoja, mutta kaupungin spektaakkeli vaatii vanhojen rakennusten ja mukulakivikatujen säilyttämistä.)

Situationistien taustalla oli mm. kokeellisia taiteellisia liikkeitä, kuten surrealistit, dadaistit ja lettristinen liike. Taide oli tärkeä arkipäiväisen elämän muuttamisen väline, ei kuitenkaan taidetta taiteen vuoksi (porvarillisen taiteen idea), vaan koko elämä muutettava taiteen kaltaiseksi, vapaaksi ja estoitta uutta luovaksi voimaksi. (Myöhemmin situationistit kuitenkin hylkäsivät taiteen, koska näkivät sen läpeensä porvarillisena toimintana, ja keskittyivät ”vain poliittiseen toimintaan ja yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen muuttamiseen”.)

Psykomaantiede
Moderni kaupunkisuunnittelu tuotti Kansainvälisten situationistien mukaan ”ennalta määrättyjä liikkumisen ja käyttäytymisen malleja”, jotka johtivat ”järjestelmälliseen sosiaaliseen eristyneisyyteen”. Usein ihmiset kulkevat juuri niillä kaduilla, joille heidät on ohjattu, ja saapuvat niihin paikkoihin, joihin heidät on houkuteltu. Kodin ulkopuolella vietetään aikaa yleisölle tarkoitetulla alueella, keskeisillä paikoilla. Kaupunki ei kuitenkaan koostu pelkästään yleisistä paikoista, mutta niiden ulkopuolelle ei ajauduta vahingossa. Tämän ongelman purkamiseksi psykomaantiede vaati strategiaa, joka kartoittaisi sekä rakennetun että luonnollisen ympäristön vaikutuksia tunteisiin ja käyttäytymiseen.

Guy Debordin mukaan kaupungit sisältävät paljon alitajuisia elementtejä ja psykomaantieteelliset harjoitukset auttavat ihmisiä tulemaan tietoisiksi niistä. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi erilaisia karttoja. Kuitenkin pelkän tilanteiden selittämisen sijaan tärkeänä keinona oli tilanteiden eli situaatioiden luominen: näin voidaan vaikuttaa kaupunkitilaan ja luoda katkoksia spektaakkeliin. Situationistit esimerkiksi vaativat ihmisille vapauksia muuttaa kaupunkitilaa vastaamaan paremmin sen hetkisiä tarpeitaan. He ehdottivat esimerkiksi katuvaloihin asennettavaksi katkaisijoita, jotta ihmiset voisivat itse päättää tilanteeseen sopivasta valaistuksesta

Dérive
Dérive tarkoittaa ajelehtimista, poikkeamaa, kuljeskelua ja harhailua. Siinä pidättäydytään liikkumisen yleisistä vaikuttimista ja rutiineista ja sen sijaan annetaan ympäristön, hetken mielijohteen tai muun vastaavan ärsykkeen johdattaa matkaa, esim. seurata nenäänsä hajun perässä, tai ohjata kulkuaan algoritmien avulla (1 oikealle, 2 vasemmalle… jne.) tai suunnistaa väärän kartan avulla (Helsinki on erilainen Turun kartan avulla). Sitä voidaan siis käyttää tekniikkana, jossa päästetään irti tavanomaisista toimimisen ja liikkumisen motiiveista, kuten työstä, harrastuksista ja sosiaalisista suhteista. Sen sijaan seurataan ympäristöstä nousevia impulsseja ja annetaan paikkojen ja niissä tapahtuvien kohtaamisten vetää puoleensa.

Dérive on systemaattista harhailua maantieteellisessä tilassa. Saatetaan myös eksyä ja tarkkaillaan ympäristöä uudesta vinkkelistä, tutkitaan ympäristön ja psyyken välistä vuorovaikutusta. Kävelyretkien avulla pyritään kehittämään tietoisuutta niistä tavoista, joiden myötä jokapäiväistä elämää ehdollistetaan ja hallitaan. Kuljeskelu on ympäristön tutkimista, siihen perehtymistä ilman ennakkokäsityksiä ja viime kädessä sen ymmärtämistä.

Erilaisia derivointimenetelmiä ovat kehitelleet dadaistit, surrealistit ja erityisesti lettristit ja situationistit.

Lähteitä:

Mainokset
Kategoria(t): dérive, psykomaantiede, situationistit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s